Olen ollut viime aikoina liian kiireinen ja hyväuninen päivitelläkseni kotioloissa blogia, joten on päässyt vähän unohtumaan koko Dorianna. Noh, pitänee vähän tässäkin taas rutinoitua.
Pelkään vähän rakentaneeni onneni hatarasti vain yhden ihmisen varaan. Suhteessa ei ole mitään kummempia ongelmia, pidän Sankarista edelleen yhtä paljon kuin ennenkin, syvemmin vain. Takaraivossa kuitenkin huutaa se ajatus siitä, että mitä jos se sankarilinnoitus romahtaisi yllättäen ja olisin aivan tyhjän päällä. Ajatuksen varjolla olen keksinyt itselleni kaikennäköistä aktiviteettia arjen perusrientojen päälle: ilmoittauduin täysin impulsiivisesti hetken mielijohteesta joogakurssille ja aloitin pänttäämisen viikkojen päästä olevaan tenttiin. Olen päässyt tänä vuonna suorittamisen noidankehästä irti, mutta nyt yritän päästä siihen takaisin saadakseni muutakin sisältöä elämään kuin parisuhteellisuuteni.
Miettiessäni asioita jotka tekivät minut ennen Sankaria onnelliseksi tulen lähinnä surulliseksi tai alan potea etovaa itseinhoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti