Grace And Gloria

Viattoman suloisen sinisilmäinen työkaverini avautui minulle elämänsä ensimmäisestä yhdenyönjutustaan:

-Mutta ei se ollut mitenkään epätoivoista tai tunteetonta, mitä olisi voinut kuvitella. Ja hei, kuinka moni yhdenyönjuttu sanoo sulle että "voi kun sä oot kaunis"?
-Kaikki.

Näin meillä.

Uusin sankarini lähti landelle hyvien levyjen, hyvien kirjojen ja toivottavasti hyvien ajatusten kanssa, minä jäin helteiseen kaupunkiin töihin, stressaamaan ja valvomaan unettomana. Upeat lounastreffit päättyivät platonisiin selkääntaputteluihin, joten tilanne ei ole edennyt suuntaan eikä toiseen.

Tajuaisi siellä metsässä nyt ainakin sen, että haluaa ehdottomasti minut eikä huolehtisi mistään epäolennaisista. Olisin erittäin hyvä ellen täydellinen.


...joojoojoo, tiedetään.

Ei kiitos...

-Pankkitilin saldoa
-Tätä klubimusiikkiskenen elitistisintä puristisiipeä
-Keittiön haisevan tiskivuoren purkamista
-Teilausta huomisilla lounastreffeillä

Sehän oli ehtinyt stressata vaikka mitä muutaman päivän aikana, mutta aivan erilaisia asioita kuin minä. En kuitenkaan niellyt sitä lopettamisen yritystä noin heppoisin perustein - ei kaksien treffien ja yön perusteella pysty ahdistumaan noin paljon suhteen tarkoituksesta ja erilaisista elämäntilanteista, ei ainakaan minun mielestäni.

Tämän jälkeen biletimme illan, nukuimme yön yli erillämme ja seuraavana päivänä hän soitti rauhoittuneena ja oli valmis katsomaan miten tilanne hiljalleen etenee. Tästä on hyvä lähteä, ja vaikka ei olisikaan lähteäkseen, on ainakin pohdittu tilanteet tarkkaan.

Kuitenkin kaikki on siinä niin kohdillaan ja haluaisin niin uskoa tähän.

Meet Me At The Wrecking Ball

Oikeassa olin, siinä meni sekin minuutin kestänyt seesteisyys ja tasapaino.

Kaksi viikkoa käsittämätöntä rälläystä, pakkoskarppausta ja yleistä fiilistelyä - nyt on järkyttävistä univeloista huolimatta mahtavat tunnelmat. Muutaman episodin mainitakseni:

-Revanssiriitelin raivoisasti viimesyksyisen Naapurin kanssa heittäen misterin kaksi kertaa ulos
-Ystävystyin huipputyypin kanssa
-Leikin pahaa noitaa, kun naapurin musta kissa rakastui minuun päättömästi ja seurasi ympäri kyliä
-Koettelin huolettomana maineeni rajoja ja arvostin elämääni siitä huolimatta todella paljon

Ja nyt olisi pienenpieni mahdollisuus onnistua, ehkä. Olisi oikeat treffit ja Aivan Mieletön Ihminen. Kun en nyt vaan sössisi tätä. Se skeptinen ihmissuhdenihilisti sisälläni on kuitenkin aivan varma, että mies teilaa kaiken ennen kuin mitään on alkanutkaan. Niinhän se yleensä menee näin ideaaleissa tilanteissa.

Huomenna töihin, puheääni olisi kiva saada ennen sitä.

Raise Your Hopeful Voice

Viime päivät olen elänyt vain itselleni, täysin rauhassa, niin että on tuntunut hiljaisella tavalla hyvältä. Nyt onkin yllättäen vähän vaikeaa lähteä kotoa pois tämän lyhyen mutta sitäkin levollisemman seesteisyyden jälkeen.

Eilen Ronja jäi yökylään leffaillan jälkeen ja öisellä kävelyllä oli ihanaa puida elämäntilanteita, valintoja, ihmissuhteita ja niitä tiettyjä romanssiedellytyksiä. Myöhemmin aamuyöstä Leijonamieli toi keikkansa jälkeen meille suklaadonitsit pakollisen ristikuulustelun hinnalla, vaikkei saanutkaan kuulla niitä "parhaimpia" misuoivalluksia.

Tässä nykyisessä/juuri päättyneessä "suhteessa" en pelkää miltei lainkaan omien tunteideni haaskaamista tai niiden naurettavuutta, koska koen saaneeni siitä sellaista spesiaalia henkisesti ja emotionalisesti, että olen jäänyt plussan puolelle. Paljon pelottavampaa on ajatella, että olisin pedannut ja maannut maineeni liian rumasti omaa uraa ja tulevaisuuttani ajatellen.

Nyt tämän parin päivän seisahduksen jälkeen pariksi viikoksi rälläämään sekavien tunteiden, fiilistelyn ja univelan maailmaan. Täysi irrottautuminen arkitöistä, Sinatrasta, perhekuvioista ja Helsingistä hetkeksi - parhaaseen mahdolliseen aikaan.

Toiveikkaasti kaikkea kohtaan.
Korvat pystyssä.
Palataan.

The Willing Victim

Ihan mahdoton meininki jälleen, koko ajan tapaaamisia ja synttäreitä ja jatkoja ja vaikka mitä kivaa. Ensi viikot reissaan ja palattuani matkoilta alkaa se rento työ (=vain puoli päivää, illat vapaita ja ne menevät yleensä tuotantoporukan kanssa istuskellessa). Tipaton syyskuu, anyone?

Eilen illalla kutsu kävi kahteen paikkaan, Sinatran ja työkaverinsa seuraksi keskustakapakkaan ja myöhemmin Pepin vanhentumiskemuihin. Olin aivan järkyttävässä humalassa, mutta Sinatra oli kyllä vielä pahemmassa. Seilattuani eestaas kahden baarin väliä hypäten väärään ratikkaa - keskustan tietyömontusta oli vaikea ottaa selkoa promilleissa - päädyin takaisin Sinatran kainaloon. Muu seurue ei kysellyt, mutta oli hieman monttu auki. Tänään päivällä tyypit kuitenkin tulivat moikkaamaan työpaikalleni, olivat oikein mukavia eivätkä kyselleet mitään - en sitten tiedä onko Sinatra joutunut pahasti tilille.

Aivottomana ja spontaanina ääliönä on yllättävän hyvä olla. Yöllä yritin tilata numerotiedustelun tytöltä taksia. Sinatra otti paidan pois kaatosateessa kotipihallani, koska se oli niin hieno sade kuulemma ja se piti kokea iholla, minä kikatin katketakseni tätä hölmön näköistä patsastelua. Aamulla heräsimme siihen, että sängyn päälle tippui taulu. Kaikesta tästä huolimatta nämä ainakin toistaiseksi viimeisiksi jääneet yö ja aamu olivat äärimmäisen nastoja. Ei jäänyt mistään muusta paha maku suuhun kuin ehkä siitä viinasta. Ja siihenkin auttoi paras darrasushi.

Ja päivän muut aiheet lyhyesti:
-Von Hertzen Brothersin levy on upea ja tajuton. Ja suomalaiset ostavat sitä! Täällä ilmeisesti on kuin onkin jossain puskissa niitä tyylitajuisia kuuntelijoita...
-Löysin hyvin istuvat farkut (ihme), jotka olivat myyjän mukaan juuri "aikuisen naisen makuun ja tyyliin sopivat".
-Minua veikattiin eilen 35-vuotiaaksi. Tämä ja edeltävä kohta yhdessä ovat aiheuttanet epäuskoa omaa pärstää ja persettä kohtaan. Kaikki leviää, niin se kai sitten on.