Juhlat

Tasan vuosi sitten oli se maaginen yö. Pussailua Tuomiokirkon portailla aamuneljältä, hiipimistä kengät olalla pimeässä Kaivopuistossa ja lopulta torikahvit aamuseiskalta Kauppatorilla. Se oli minun yöni ja Helsinkini, ja siinä jos jossain oli sitä nuoruuden viattomuutta ja suloisuutta.

Mutta kuinkas sitten kävikään.

Se oli hieno hetki elämässä, hieno mies ja hieno kesä, mutta minä en ollutkaan lopulta järin hieno nainen. Loppunut se olisi joka tapauksessa, mutta niin hienoissa puitteissa sen olisi voinut päättää nätimmin.

Kai se oli sitten se nuoruuden nurja puoli.

Myrkyllinen (sydän)käpy

Näin se taisi mennä:

"Ainoa neitseellinen puoleni on, että vedän satunnaiset tupakkani poskareina."

Ratkaisin päätähajottavan huomis- ja tulevaisuusahdistukseni järjestämällä räjähdyspisteiseen kalenteriini vapaaillan, ja siirryimme työpäivän jälkeen vakkarien kanssa Vakkarin kautta spontaanisti laulamaan karaokea. Isosiskon kanssa tulkitseminen oli mitä mainiointa, ja Hippimuorin ymmärrys tunne- ja miesoikkujani kohtaan vieritti vuoria omatunnolta: Muori on kuitenkin ollut minulle viimeisen vuoden aikana kymmenen kertaa enemmän isähahmo, mitä oma isäni on kymmeneen vuoteen minulle ollut.

On jotenkin paljon helpompi uskoa johonkin universaaliin ylempään voimaan, kuin luottaa siihen, että miesten kanssa tulisi puhuttua keskinäiset tunneasiat lävitse jälkeenpäin. Tämä jos mikä on Terroristin, isäni ja vastaavien ansiota.

Mutta eihän kukaan laita tilille tekojani tai kirjoita mistään henkisistä vaatimuksistani kuitteja: ne ovat täysin oman napani dilemmoja, ainakin niin pitkään kun pystyn elämään itse niiden kanssa. Tänäänkään en itke.

Levottoman tuhkimon banjo

"Ilmoittele kuule sitten kun saat oikean ammatin tai menet naimisiin, niin laitetaan sukurekisteriin!"

Sain kaukaisen sukulaisen syntymäpäiväjuhlissa näin ylitsevuotavan lämpimän ja auvoisen vastaanoton, kun ei sitten saatukaan sukuun uutta ammattimuusikkoa tai yliopistokultapossua. Sain kuitenkin sadistista mielihyvä kieltäytyessäni parin viikon päästä olevista sukujuhlista yksinkertaisella totuudella "on paljon parempaa tekemistä". Mitä sitä verukkeita keksimään. Ennemmin konttaan mudassa pari päivää festareilla ympäripäissäni, kuin leikin niiden tekopyhien lampaiden kanssa sukua jossain fiinissä huvilassa keskellä metsää.

Olen taas vähän väsynyt tuntemaan mitään. Ryven kyllä itkussa katsoessani Cherbourgin sateenvarjoja (juonihan on nyt ihan huttua), mutta millekään liian aidolle fiilikselle en viitsi antaa valtaa. Onhan niitä epäonnistuneita muotinäytösdebyyttejä, epäonnistuneita ulkomaanmatkoja, epäonnistunteita italiaanodeittejä ja ikäeroon kaatuneita ihastuksia ollut ennenkin. Yksi Terroristi tai Naapuri tai Sinatra sinne tai tänne. So what ja not, tähän astikin on tultu: jos ei nätisti niin ainakin kivalla ryminällä innostuneen (toisinaan kyllä vähän väsähtäneen) sonnin tavoin.

On jotenkin korni olo - tämä tuntuu juuri nyt siksi ihan nastalta.

Ne sanoo mua hulluksi, huonoksi mauksi

Tavaksihan on tullut, että juuri ennen ulkomaanmatkaa olen aina sotkenut ja säätänyt, tehnyt typeriä valintoja tai ihastunut vääriin ihmisiin. Eikä se vakavaa olekaan, jos vain laskisin sen henkisen piiskan vähäksi aikaa. Joskus voi olla impulsiivinen ja tehdä hyvältä tuntuvia asioita ilman, että ruoskii itsensä siitä verille.

Nyt tämä ottaa hatkat ja lähtee tuohon ikuiseen kaupunkiin, Roomaan.

But Be Prepared To Bleed

Darramorkkispuitteet ovat kieltämättä oivalliset - makaan sängyllä läppärin kera päälläni ainoastaan t-paita, jossa lukee "Maailmanloppu." Harkitsen lähteväni kohta metsästämään pitsaa.

Eilen oli koulutusohjelman kevätbileet. Paikalla olivat kaikki nykyiset opiskelutoverini, ja stressattuani päivän siitä tuleeko kukaan (sain pojat virittämään kisastudion houkutellakseni paikalle lätkäkansan) olin illalla enemmän kuin helpottunut bileiden onnistuttua hyvin. Mutta mitä ikinä sitä tekeekin, niin aina siellä on joku, joka olisi tehnyt homman paremmin ja haluaa muistuttaa asiasta. Pitäisi olla piirun verran kovanahkaisempi.

Lähdin empimättä jatkamaan Sinatran seuraan iltaa toviksi ja pilkun jälkeen herra kuljetti humalaisen naisen kiltisti taksilla kotiovelle. Muisti pätkii pitkin ja poikin, mutta vikat mielikuvat ovat kutakuinkin itkuisesta ryytämisestä vessanpytyn edessä ja pitkästä puhelinkeskustelusta. Sisällöstä muistan valitettavasti vain lyhyitä pätkiä, mutta lähetetyistä tekstiviesteistäni löytyi todiste siitä, että paljastin sitten itseni täysin. 4-0 Sinatran hyväksi.

Jos jotkut ovat kuin avoimia kirjoja, niin minä olen varmaan sitten joku tajunnanvirtainen äänikirja. Tunteiden kontrollointi olisi kieltämättä aika hyödyllinen taito. Ja ihmissuhteista yleensä: miksi asioista tarvitsee tehdä niin vaikeita? Tähän riittäisi ne neljä taikasanaa toiselta osapuolelta - "sä olet liian nuori." Piste. Siinä olisi nätti loppu jollekin, joka ei edes todellisuudessa alkanut. Hold my hand while you cut me down ja silleen.

Matematiikkaa

Kesän lomaviikkojen lukumäärä: 0
Kesän työpaikkojen lukumäärä: 2 1/2
Burnoutien lukumäärä: ?

Mutta silti...

Festareiden lukumäärä: 3
Kivojen ihimisten lukumäärä: aika monta

Ja mikä parasta...

Päiviä ulkomaahan pakenemiseen: 5

Flow

Oi jos tämän illan voin elää tässä toiveikkuuden ja mahdollisuuksien maailmassa.

Annat.co?

Doriannassa viime vuonna esiintynyt Naapuri (ex-sellainen nykyään) soitti minulle varttia vaille kuusi aamulla ja sanoisinko, että
tämän jälkeen en ollut järin imarreltu tästä kunniasta. Löin luurin korvaan ja kihisin sängyssäni unettomana aamun tunnit. Toinen samanlainen tapaus viikon sisään, ei helvata.

Nyt sitten tiedän miksi pitää varoa sitä kenen kanssa lähtee leikkimään. Ihan kuin sillä ei olisi mitään merkitystä mitä siinä välissä ovat mokanneet. Come on, en ole mikään sylkykuppiolkapää, jolle voi aina soittaa kun omat naiskuviot ovat menneet vituiksi! Menkööt Esso Snack&Shoppiin, jos haluavat ympärivuorokautista- ja vuotista aukioloa ja ymmärrystä.

Kirjoitusvaihtoehtoja

Voi herrajumala.

Blogilista on uudistunut ja, järjestelmä on antanut mielivaltaisesti uudet avainsanat Doriannalle (en näköjään ole ainoa). Myös laskuri heittelee miten sattuu - en nimittäin usko, että lukijämäärä on oikeasti paukannut kymmenkertaiseksi yhden päivän aikana.

Mutta nämä avainsanat, apua.

"Kauneus" - on katoavaista ja useimmiten korvien välissä, ei kuitenkaan tässä naamassa.
"Muoti" - Seppälän steriilit yhdistelmät toimivat lähes aina!
"Shoppailu" - lasketaanko ruokakaupassa käynti?
"Sisustus" - Ikean kirjahyllyn hankinta on ikuisuusprojektini.
"Tyyli" - mieluiten V-tyyli.

Tulipa kuiva ja mielikuvitukseton olo.

EDIT

Aivan mahtavaa, avainsanat vaihtuvat koko ajan! Jos enää ikinä iskee kirjoittamisblokki, voin katsoa miten Blogilista kulloinkin avaa tekstejäni. Nyt teemoja ovat "elämä, ilo, jumala, kirjallisuus, kristinusko, kuolema, lifestyle, parannus, rukous, synti." Aakkosissa näköjään, koska harvoin se noin päin menee.

Neiti Gray Helsingistä valitsee näistä elämänilon, lifestylesynnin ja lopulta kirjallisen kuoleman.

Vaikuttuminen

"Olen rajoittunut omiin saavutettuihin unelmiini, joihin todellisuus on puuttunut, ja tehnyt niistä erilaisia kuin kuvittelin niiden olevan. Rajoja on vain vaikea rikkoa tässä vaiheessa: aika on tehnyt niistä omat ääriviivani."
Kirjoittanut päiväkirjaansa Dorianna, hätinä 17 vuotta.

Miksen kirjoita enää mitään tuollaisella antaumuksella? Kele!

Muutama opiskelukaveri aiheutti tänään lievää myötähäpeää ja vitutusta. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin joku saamaton besserwisser, joka on huonosti motivoitunut ja syyttää jatkuvasti systeemiä sen vioista, vaikka ne viat löytyisivätkin täysin oman navan ympäriltä. Toki kriittinen saa olla, eikä kenelläkään tarvitse antaa mitään lämmintä kättä kummempaa, mutta voisi sentään käyttäytyä ihmisiksi.

Ammattilaistapahtuma oli muuten loistava, ja sen anti puhuttelee edelleen - noita alan suuria tekijöitä kuunnellessa olen mielelläni se kiltti ja kuuliainen kissanpentu. Sitten voin joskus pitkän ajan päästä olla se pitkäkyntinen ja sanavalmis kovanahkainen kujakatti, joka on menettänyt byrokratian ja maailman kanssa flaidatessa pari henkeä, mutta tippunut aina lopulta jaloilleen. Oppi-isinään tietty ne kovat vanhat kollit.

Näinkin avoimeksi ihmiseksi kuin olen, hämmästyisitte miten paljon joudun sensuroimaan etukäteen ulosantiani. Dorianna on nykyään ensisijainen väylä tilittää niitä sanomattomia ajatuksia, mutta silti joudun koko ajan pitämään tiettyä henkistä raippaa sanomisieni ja kirjoittamisieni yllä. Yksi varokeinoistani on ollut useamman vuoden ajan niin sanottu "lähettämättömien viestien kansio". Ideana on kirjoittaa pahimmissa tunnekuohuissa tekstari jollekin tietylle ihmiselle, mutta jättää viesti lähettämättä. Vitutuksen, rakkaudenpuuskan tai kännitilityksen lievennyttyä seuraavana päivänä on upeaa löytää se viesti lähettämättömänä sieltä kansiosta. Naamakirjaan pitäisi tosin saada se promilleraja, koska suhteellisen uutena ja helppona viestintäväylänä sen emotionaalinen ulottuvuus on itselleni vielä täysin hallitsematon.

"But if you're smart enough you can keep your silence." Hiton hyvin sanottu, mutta osaan sen loppujen lopuksi todella huonosti. Ehkä siihenkin pitää vaan kouliintua kantapään kautta.

Miten tässä käy?

Työkaverini Pilvilinnaprinsessa sattuu muuttamaan tällä viikolla lähettyvilleni , ja on helvetin vaikea niellä tätä uutta naapuruussuhdetta. Henkisesti taidan palata tässä taas takaisin hiekkalaatikolle, mutta kun tökkii kuin pientä eläintä. Ei minun reviirilleni, ei minun rannalleni. Haluan hyväksyä ja tuntea piirini tai olla täysin tuntematon, en sekoittaa ihmisiä, maisemia, ympäristöä. Itkeä kalliolla elämän paskuutta ilman, että on aina riski törmätä

Jos voin olla täällä syrjässä yksin vetäytyvä ja heikko, niin maailmalla voin olla se vahva selviytyjä.

The Lady Is A Tramp

Pohdin tässä miten on mahdollista, että aamulla herätessäni normaalisti piikkisuora tukkani oli kiharoilla? Onko Nukkumatti on päättänyt vaihtaa alaa ja perustanut kampaamon?

Teknologialle kiitos siitä, että sekä Naamakirjasta että kännykästä näkee lähetetyt viestit! Ei olisi taaskaan ollut mitään muistikuvaa monista, onneksi ei sentään mitään hirveitä ylilyöntejä tullut jaettua maailman kanssa. Havaitsin myös, että ylppärilakissani on mitä suloisin pieni punaviinitippa - se tekee kieltämättä neitseellisestä lätsästä ihan katu-uskottavan.

Äsken kävin lyhyellä vappupäiväkävelyllä ja nyt kirjoitan esseetä. Luovaa krapulaa parhaimmillaan.

Kiitos kaikille hauskasta illasta! Se oli myös poikkeuksellinen Doriannan historiassa - vappusadussa kun kohtasivat ensi kertaa kaikki DG:n vakkarinimihenkilöt Hippimuorista ja Siskosta Ronjaan ja Peppiin.