Peluri laittoi eilen viestiä, jossa ehdotti tulevansa kylään. Ensimmäinen reaktioni oli puhdas puistatus ja vastasinkin aika tylysti "ei". Kun tarkentui ettei kyseessä ollutkaan vitsi, päässäni alkoi soida erilaisia solvausmahdollisuuksia. Jätkä kuvittelee egoineen olevansa maailman kuningas ja universumin kuumin tapaus, vaikka totuus on hyvin säälittävä. Hillitsin kuitenkin kieleni, haluan nimittäin pitää hyvät työvälit ja minimoida juorut.
Mutta silti, haloo, kuukausia sitten unohdetun säälihoidon lämmittäminen on vähän kuin laittaisi kuukausia vanhan puuron mikroon! Ei toimi.
Järjeltään ja tunneälyltään vajavaisten miesten pitää näköjään kompensoida omaa mitättömyyttään jollain keinolla, esimerkiksi olemalla hyviä sängyssä. Valitettavasti se ei elämässä riitä sitä yhtä (tai paria) yötä pidemmälle.
Nyt tämä vappuhengetär irrottautuu telaketjuistaan, kuuntelee salsaa, tiskaa niin maan perkeleesti ja suuntaa sitten Ronjan ja Pepin kanssa karnevaalikansan joukkoon. Jei!
keskiviikko 30. huhtikuuta 2008
lauantai 26. huhtikuuta 2008
Lost In Translation
Nyt olisi kolmatta iltaa tarjolla maksan marinointia.
Torstain tentti meni aika huonosti, mutta läpi ainakin. Kaljoittelimme muutaman ryhmäläisen kanssa sen jälkeen itsemme mukaviksi ja yöllä pääsin väsäämään markkinointisuunnitelmaa seuraava päivää varten (joka on nyt muuten tiivistelmää vaille valmis).
Uskaltauduin myös haastamaan itselleni lounasseuraa "Saaren Sinatrasta". Rispekti on nyt niin korkealla kyseistä henkilöä kohtaan: jotkut on vaan luonnostaan helvetin pro. Sain samalla myös vastustamattoman festaritarjouksen, enkä voisi kyllä tyytyväisempi kesän suunnitelmiini olla.
Eilen iltapäivällä matkasimme Leijonamielen kanssa katsomaan musikaalia Pepin kotikaupunkiin ja vietimme illan valloittavassa laulaja/tanssija/näyttelijäseurueessa. Harvoin pääsee istuskelemaan noin nättien, lahjakkaiden ja näyttävien poikien kanssa. Mojitot kaatuivat nopeasti kurkkuun ja automatka takaisin Stadiin oli tuskaisen pitkä, kun en kehdannut pyytää pissataukoa viivytettyäni lähtöä pikkutunneille.
Töissä oli melkoisen nihkeää. Välillä mietin miten eilen syntyneitä jotkut ikäiseni voivat olla, ja miten naiivisti sitä voikaan elämässään luistella. Arjen ja elämän perusrealiteetit ovat jostain ihan pilvilinnalandiasta. Onhan se kiva ajatella, että voi tuosta vain ottaa asunnon näytöstä, mennä opiskelemaan ja pyytää itselleen lisää lomaa kesälle, kun se normaali kolme viikkoa on liian vähän. Tippuisi nyt turvalleen tähän maailmaan, en jaksa enää kuunnella sitä vitun hihkumista.
Nyt päiväunet, Coppolan leffa ja sitten vähän skumppaa naamaan ja ulos.
Torstain tentti meni aika huonosti, mutta läpi ainakin. Kaljoittelimme muutaman ryhmäläisen kanssa sen jälkeen itsemme mukaviksi ja yöllä pääsin väsäämään markkinointisuunnitelmaa seuraava päivää varten (joka on nyt muuten tiivistelmää vaille valmis).
Uskaltauduin myös haastamaan itselleni lounasseuraa "Saaren Sinatrasta". Rispekti on nyt niin korkealla kyseistä henkilöä kohtaan: jotkut on vaan luonnostaan helvetin pro. Sain samalla myös vastustamattoman festaritarjouksen, enkä voisi kyllä tyytyväisempi kesän suunnitelmiini olla.
Eilen iltapäivällä matkasimme Leijonamielen kanssa katsomaan musikaalia Pepin kotikaupunkiin ja vietimme illan valloittavassa laulaja/tanssija/näyttelijäseurueessa. Harvoin pääsee istuskelemaan noin nättien, lahjakkaiden ja näyttävien poikien kanssa. Mojitot kaatuivat nopeasti kurkkuun ja automatka takaisin Stadiin oli tuskaisen pitkä, kun en kehdannut pyytää pissataukoa viivytettyäni lähtöä pikkutunneille.
Töissä oli melkoisen nihkeää. Välillä mietin miten eilen syntyneitä jotkut ikäiseni voivat olla, ja miten naiivisti sitä voikaan elämässään luistella. Arjen ja elämän perusrealiteetit ovat jostain ihan pilvilinnalandiasta. Onhan se kiva ajatella, että voi tuosta vain ottaa asunnon näytöstä, mennä opiskelemaan ja pyytää itselleen lisää lomaa kesälle, kun se normaali kolme viikkoa on liian vähän. Tippuisi nyt turvalleen tähän maailmaan, en jaksa enää kuunnella sitä vitun hihkumista.
Nyt päiväunet, Coppolan leffa ja sitten vähän skumppaa naamaan ja ulos.
torstai 24. huhtikuuta 2008
Merde
Nyt nyppii ja tökkii ja väsyttää eikä kiinnostaisi tasan yhtään. Illalla on ranskan tentti enkä osaa kieltä läheskään niin suvereenisti mitä annan päissäni ymmärtää. Olisi jo kesä ja terassi ja vapaat illat.
Huomenna pikainen roadtrip Leijonamielen kanssa, jei!
Huomenna pikainen roadtrip Leijonamielen kanssa, jei!
tiistai 22. huhtikuuta 2008
Opetuslapsisyndrooma
Pitäisi ehkä vähän rajoitaa tätä kännipostailua ja -bostailua. Lukijoistakin on varmaan ihan sikahauskaa lukea sunnuntaiaamuyönä kirjoittettuja Pikku Prinssi -lainauksia ranskaksi, kun joku oli saanut päähänsä suomennoksen olevan teennäinen. Olipa taas mukaintellektuelliä.
Pääsin eilen juoruamaan ja viettämään tyttöjen iltaa Isosiskon kanssa töiden jälkeen, ja kierrettiin kolmen Vakkarin lenkki. Sensuroin itseäni alkuillasta ja halusin itsekin uskoa kaunisteluani, mutta loppujen lopuksi päädyin tilittämään totuuden. Sisko on tiettyjen ihmissuhteiden puinnissa ainoa, jonka voin sanoa täysin ymmärtävän - siitähän se on nimensä saanutkin.
Kasvoihin kiinni kasvanut pikkuvanhuus, jälleen rakoileva isäsuhde, Terroristi, ja sitten nämä jeesukset - kaikki jotenkin loksahti paikalleen. Olen maalannut itsestäni sitä pirua isoin vedoin antamatta lupaa tuntea mitään positiivisesti. Voisin antaa vähän niille tunteille tilaa, ilman että alan heti elämöidä kaikesta maailman kieroudesta ja vinksahtaneista ajatuksistani.
Nyt paahdan esseetä huomiselle tuplavauhtia - puhtaalta pöydältä ja selventynein ajatuksin. Niin kiitollinen jälleen kerran.
Pääsin eilen juoruamaan ja viettämään tyttöjen iltaa Isosiskon kanssa töiden jälkeen, ja kierrettiin kolmen Vakkarin lenkki. Sensuroin itseäni alkuillasta ja halusin itsekin uskoa kaunisteluani, mutta loppujen lopuksi päädyin tilittämään totuuden. Sisko on tiettyjen ihmissuhteiden puinnissa ainoa, jonka voin sanoa täysin ymmärtävän - siitähän se on nimensä saanutkin.
Kasvoihin kiinni kasvanut pikkuvanhuus, jälleen rakoileva isäsuhde, Terroristi, ja sitten nämä jeesukset - kaikki jotenkin loksahti paikalleen. Olen maalannut itsestäni sitä pirua isoin vedoin antamatta lupaa tuntea mitään positiivisesti. Voisin antaa vähän niille tunteille tilaa, ilman että alan heti elämöidä kaikesta maailman kieroudesta ja vinksahtaneista ajatuksistani.
Nyt paahdan esseetä huomiselle tuplavauhtia - puhtaalta pöydältä ja selventynein ajatuksin. Niin kiitollinen jälleen kerran.
Babe ja huonot ratkaisut
Ihanteet on aina pahasta, Isosisko on aina hyvästä. That's all I got to say for this moment.
Huomenna luvassa itseinhoa, kieltelyä ja totuuden paikkailua.
Huomenna luvassa itseinhoa, kieltelyä ja totuuden paikkailua.
sunnuntai 20. huhtikuuta 2008
La vérité
"Les hommes ont oublié cette vérité, dit le renard. Mais tu ne dois pas l'oublier. Tu deviens responsable pour toujours de ce que tu apprivoisé. Tu es responsable de ta rose..."
lauantai 19. huhtikuuta 2008
Dancing Queen
Ei ei enää yhtään lenkkiesseekotinysväysiltaa tälle viikolle. Joten kävin töiden jälkeen ostamassa uuden koltun (Muori makutuomarina, mahtavaa!) ja nyt vedän pehmeitä pohjia Baileysillä.
Olenhan Dancing Queenja menen funkkaamaan Elefanttiin
Liity seuraan!
Olenhan Dancing Queenja menen funkkaamaan Elefanttiin
Liity seuraan!
perjantai 18. huhtikuuta 2008
Seitsemän yötä
Kunnianhimoisesta aikataulutuksestani huolimatta kirjoitusputki tökkäsi. Luovuuden rajat eivät vaan repeä tarpeeksi tämän opiskelu- ja duuniputken jälkeen sille perjantai-illalle suunnitellulle esseelle. Etenkin näin väsyneenä kielen alituinen vaihtaminen tuntuu liian raskaalta, kun en ole siihenkään vielä kovin tottunut.
Morkkistaa niin perkeleesti etten tähänkään kyennyt.
Vaihtoehtona oli itkeä ja vetää kalsarikännit, mutta järkeilin itseinhoni minimiksi ja menin kauppaan ostamaan sushia. Juoksin myös hikilenkin rannassa, menin saunaan ja uin taloyhtiön jäätymispisteisessä uima-altaassa.
Olo on nyt aika blanco, mutta huomenna olen superihminen.
Morkkistaa niin perkeleesti etten tähänkään kyennyt.
Vaihtoehtona oli itkeä ja vetää kalsarikännit, mutta järkeilin itseinhoni minimiksi ja menin kauppaan ostamaan sushia. Juoksin myös hikilenkin rannassa, menin saunaan ja uin taloyhtiön jäätymispisteisessä uima-altaassa.
Olo on nyt aika blanco, mutta huomenna olen superihminen.
keskiviikko 16. huhtikuuta 2008
maanantai 14. huhtikuuta 2008
The Moment I Said It
Ansaitsisin kyllä huonojen päähänpinttymien kuningattaren tittelin. Sitten jos joskus teenkin jonkun fiksun valinnan (vaikka se harvinaista onkin), niin saatan sivuttaa mielessäni täysin todellisuuden ja elää alitajunnassani jotain aivan muuta. Ehkä juuri tästä johtuen unet heittelee taas sellaisissa sfääreissä, että ne kelpaisivat itsensä Freudin märiksi päiväuniksi.
On ihan helvetin huono veto olla tässä maailmassa pikkutyttö, joka on heikkona kohteliaisuuksiin. Mutta tuttuun tapaan aikataulu saa pidettyä minut pinnalla ja tämänkin tunnemössön yläpuolella. Hornby ja Piaf on myös ystäviä hädässä.
On ihan helvetin huono veto olla tässä maailmassa pikkutyttö, joka on heikkona kohteliaisuuksiin. Mutta tuttuun tapaan aikataulu saa pidettyä minut pinnalla ja tämänkin tunnemössön yläpuolella. Hornby ja Piaf on myös ystäviä hädässä.
sunnuntai 13. huhtikuuta 2008
It's Cloud Illusion
Ilta yllätti totaalisesti, ja nyt tuntuu niin idioottimaiselta. Vaikka oli hauskinta mitä pitkään aikaan, niin olen aina liian jotain. Liian pentu, liian kokenut, liian surullinen, liian pinnallinen, liian määrätietoinen. Seurasta riippuen aina liian jotain.
"Jos nämä tunteet ovat
pelkkiä ylitse lipuneita kuuroja
muistoja, jotka kuivuvat yhtä nopeasti
kuin ne meitä pyyhkivätkin
mistä minä voin niitä enää vuosien päästä etsiä?
Mene kotiisi kasvamaan.
"Jos nämä tunteet ovat
pelkkiä ylitse lipuneita kuuroja
muistoja, jotka kuivuvat yhtä nopeasti
kuin ne meitä pyyhkivätkin
mistä minä voin niitä enää vuosien päästä etsiä?
Mene kotiisi kasvamaan.
perjantai 11. huhtikuuta 2008
Still Alive
Back to business!
Rakkaimpani palautui tänään ennätysnopeasti huollosta ja huomattavasti halvemmalla kuin mitä piti - äidin broidi hoiti nörttisuhteillaan, ja lisäsi vielä huomaavaisesti koneeseeni lisämuistia. Nyt kelpaa datailla.
On muuten todella ankeaa hengata kotona ilman televisiota ja tietokonetta, kun jälkimmäisen kanssa on tottunut hoitamaan kaikki työasiat, kommunikoimaan ystävien kanssa ja tietysti viihdyttämään itseään. Hakkasin lähinnä pianoa (purkamattomia tetrisaggressioita), kuuntelin ranskalaisia chansoneita (kuvitellen että elän alkeellisesti 40-luvulla) ja luin viisi kirjaa (unettomuus vaivasi). Mutta jes, kidutus on nyt ohi.
Kouluviikon olen viettänyt kamerastudiossa linssin molemmilla puolilla ja nauranut vatsalihakseni katki ja kipeiksi. Monta räjähdysmäistä Tastula-parodiaa ja ohjaamani erohaastattelu "Yhtäkkiä yksin" vetivät vertoja kaikille conaneille ja opraheille. Kuvauskurssin jälkeen jopa Salkkareissa kiinnosti vain panoroinnit ja epäonnistuneet kuvauskulmat.
Rakkaimpani palautui tänään ennätysnopeasti huollosta ja huomattavasti halvemmalla kuin mitä piti - äidin broidi hoiti nörttisuhteillaan, ja lisäsi vielä huomaavaisesti koneeseeni lisämuistia. Nyt kelpaa datailla.
On muuten todella ankeaa hengata kotona ilman televisiota ja tietokonetta, kun jälkimmäisen kanssa on tottunut hoitamaan kaikki työasiat, kommunikoimaan ystävien kanssa ja tietysti viihdyttämään itseään. Hakkasin lähinnä pianoa (purkamattomia tetrisaggressioita), kuuntelin ranskalaisia chansoneita (kuvitellen että elän alkeellisesti 40-luvulla) ja luin viisi kirjaa (unettomuus vaivasi). Mutta jes, kidutus on nyt ohi.
Kouluviikon olen viettänyt kamerastudiossa linssin molemmilla puolilla ja nauranut vatsalihakseni katki ja kipeiksi. Monta räjähdysmäistä Tastula-parodiaa ja ohjaamani erohaastattelu "Yhtäkkiä yksin" vetivät vertoja kaikille conaneille ja opraheille. Kuvauskurssin jälkeen jopa Salkkareissa kiinnosti vain panoroinnit ja epäonnistuneet kuvauskulmat.
tiistai 8. huhtikuuta 2008
Mitä kävi Carrie Bradshawille kun sen kone lakosi?
Itkisinkin miehen perään.
Henkitoreissaan olleen läppärini ainoa virtalähde sanoi viimeiset sanansa käryn ja harmaan savun muodossa. Ipod oli kiinni eikä sen ruudussa lue sanan sanaa eikä kuulu sävelen säveltä. Koneen akku riittää tästä eteenpäin noin tunniksi. Varmuuskopioita ei ole, tosin ehdin heittää tikulle parikymmentä elämää tärkeämpää tiedostoa. Ihannetapauksessa kaikki säilyy ja muuta mukavaa, mutta ei se tässä helvetissä lämmitä.
Mulla ei ole rahaa ja tarvitsen konetta kaikkeen mitä juuri nyt pitäisi tehdä. Voi vittusaatanajumalauta vihaan tätä teknologiaa.
Katsotaan milloin pääsen takaisin.
Henkitoreissaan olleen läppärini ainoa virtalähde sanoi viimeiset sanansa käryn ja harmaan savun muodossa. Ipod oli kiinni eikä sen ruudussa lue sanan sanaa eikä kuulu sävelen säveltä. Koneen akku riittää tästä eteenpäin noin tunniksi. Varmuuskopioita ei ole, tosin ehdin heittää tikulle parikymmentä elämää tärkeämpää tiedostoa. Ihannetapauksessa kaikki säilyy ja muuta mukavaa, mutta ei se tässä helvetissä lämmitä.
Mulla ei ole rahaa ja tarvitsen konetta kaikkeen mitä juuri nyt pitäisi tehdä. Voi vittusaatanajumalauta vihaan tätä teknologiaa.
Katsotaan milloin pääsen takaisin.
maanantai 7. huhtikuuta 2008
Dorianna ja luonto
Kevät koittaa ja jokavuotiset kaverini ovat tehneet paluun. Ihanaa!
Taustat:
Olin varhaisteininä kiinteistöfirmassa kesäapurina, eli siivosin lähiöostoskeskuksien parkkipaikkoja ja pihoja joka aamu kukonpierun aikaan. Kesäkuu oli myös noiden maailman uljaimpien lintujen, HARMAALOKKIEN, parasta pesimäaikaa. Koska siivousreittini oli valitettavasti lokinpesän välittömässä läheisyydessä, otti äidinvaistostaan sekaisin mennyt innokas lokkiemo minut silmätikukseen. Joka aamu tuo hurmaava eläin huusi ja uhitteli, kunnes päätti lopulta nokkaista päähäni kiinni. Tukkaa lähti irti ja verta tuli ja Dorianna -15v. itki kuin syöty. Kaikki kun olivat sanoneet, etteivät ne sentään kiinni käy vaikka näyttelevätkin pelottavia.
Ja niin sain ainoan fobiani.
Oli erityisen miellyttävää huomata pari kesää sitten, että rakkaan merenrantalähiössä sijaitsevan kotitaloni katolle pesii joka vuosi kiljuva siipiveikkopariskunta. Sisään kun pääsee vain yhtä reittiä. Kyllä ne uikuttavat pienet Lenni Lokinpoikaset ovat ihan söpöjä, mutta kun ne asettuvat usein makoilemaan siihen ainoan sisäänkäynnin eteen: oma aivotoiminta nollaantuu ja pulssi nousee tuhansiin, kun äitilokki läpsyttelee siipiään suoraan pään yläpuolella.
Joten kevään ja kesän mittaan saatte kuulla varmasti hysteriaani ja tuoreita lokkihavantoja Länsi-Helsingistä. Tänään herra isälokki kävi herra fasaanin kimppuun ja kiljunta haki kauhuleffoista vertaistaan.
(Uusi profiilikuva luontodokumentoinnin kunniaksi: Hitchcockin mestariteos kertoi aikoinaan kaiken.)
Taustat:
Olin varhaisteininä kiinteistöfirmassa kesäapurina, eli siivosin lähiöostoskeskuksien parkkipaikkoja ja pihoja joka aamu kukonpierun aikaan. Kesäkuu oli myös noiden maailman uljaimpien lintujen, HARMAALOKKIEN, parasta pesimäaikaa. Koska siivousreittini oli valitettavasti lokinpesän välittömässä läheisyydessä, otti äidinvaistostaan sekaisin mennyt innokas lokkiemo minut silmätikukseen. Joka aamu tuo hurmaava eläin huusi ja uhitteli, kunnes päätti lopulta nokkaista päähäni kiinni. Tukkaa lähti irti ja verta tuli ja Dorianna -15v. itki kuin syöty. Kaikki kun olivat sanoneet, etteivät ne sentään kiinni käy vaikka näyttelevätkin pelottavia.
Ja niin sain ainoan fobiani.
Oli erityisen miellyttävää huomata pari kesää sitten, että rakkaan merenrantalähiössä sijaitsevan kotitaloni katolle pesii joka vuosi kiljuva siipiveikkopariskunta. Sisään kun pääsee vain yhtä reittiä. Kyllä ne uikuttavat pienet Lenni Lokinpoikaset ovat ihan söpöjä, mutta kun ne asettuvat usein makoilemaan siihen ainoan sisäänkäynnin eteen: oma aivotoiminta nollaantuu ja pulssi nousee tuhansiin, kun äitilokki läpsyttelee siipiään suoraan pään yläpuolella.
Joten kevään ja kesän mittaan saatte kuulla varmasti hysteriaani ja tuoreita lokkihavantoja Länsi-Helsingistä. Tänään herra isälokki kävi herra fasaanin kimppuun ja kiljunta haki kauhuleffoista vertaistaan.
(Uusi profiilikuva luontodokumentoinnin kunniaksi: Hitchcockin mestariteos kertoi aikoinaan kaiken.)
sunnuntai 6. huhtikuuta 2008
Valmista mut
Miten voi olla näin nuori ja tuntea itsensä silti itsensä niin tajuttoman vanhaksi?
Olin äsken työkaverin keikalle ja paikalla piti olla liuta nuorta porukkaa duunipaikalta (ja aika moni oli näköjään sitten kuitenkin feidannut). Meininki oli kuitenkin se, että vaikka olin koko porukan nuorin, niin koin itseni sellaiseksi ikivanhaksi kurpaksi, joka yrittää kuulua jengiin suurella epätoivolla ja väkipakolla. Siinäpä seisoin sitten yksinäni ja kuuntelin todella paskaa musiikkia. Ajatukseni löytää itselleni ajanvietettä (tai mies) tyssäsi siihen, kun itseäni noin 30 vuotta vanhempi työkaveri kävi kourimaan persettäni vaimonsa seisoessa vieressään. Hurmaavaa etten sanoisi.
Ei siinä kotisohvassa oikeastaan ollutkaan mitään vikaa - voisi ottaa parin klassikkokirjan tavoitteen ennen kuin viitsii/jaksaa tuonne radalle taas. Oppisi edes jotain jostain - jos ei elämästä niin historiasta ainakin.
Olin äsken työkaverin keikalle ja paikalla piti olla liuta nuorta porukkaa duunipaikalta (ja aika moni oli näköjään sitten kuitenkin feidannut). Meininki oli kuitenkin se, että vaikka olin koko porukan nuorin, niin koin itseni sellaiseksi ikivanhaksi kurpaksi, joka yrittää kuulua jengiin suurella epätoivolla ja väkipakolla. Siinäpä seisoin sitten yksinäni ja kuuntelin todella paskaa musiikkia. Ajatukseni löytää itselleni ajanvietettä (tai mies) tyssäsi siihen, kun itseäni noin 30 vuotta vanhempi työkaveri kävi kourimaan persettäni vaimonsa seisoessa vieressään. Hurmaavaa etten sanoisi.
Ei siinä kotisohvassa oikeastaan ollutkaan mitään vikaa - voisi ottaa parin klassikkokirjan tavoitteen ennen kuin viitsii/jaksaa tuonne radalle taas. Oppisi edes jotain jostain - jos ei elämästä niin historiasta ainakin.
keskiviikko 2. huhtikuuta 2008
Ilahtunut orava
Voi Ike Ike, nyt kävi huonosti. Kaarina Hazard totesi Stubbista muinoin herran muistuttavan "nököhampaista ja ilahtunutta oravaa". En kävisi kieltämään etteikö uusi ulkomisteri olisi edustavampi ja tyylikkäämpi (ja suomenruotsalaisempi) kuin vanha liimanäppi, mutta ainakin suomalainen media ja politiikka muistutti taas suurenmoisesta viihdearvostaan. Googlen selauspalkki tarjoaa muuten blonditanssijattaren nimeä googlatessa neljäntenä vaihtoehtona "Johanna Tukiainen herpes", kokeilkaa ihmeessä!
Jotenkin oma tulevaisuus vähän hermostuttaa ja tänään mapitin kaikki työtodistukset, tein ansioluettelon ja päivitin CV:n - josko fyysinen järjestys vähän lieventäisi päänsisäistä ristiriitaa. Luultavasti olen kuivilla, mutta jos käy kaikesta huolimatta toisin, niin ainakin olen varautunut.
Jotenkin oma tulevaisuus vähän hermostuttaa ja tänään mapitin kaikki työtodistukset, tein ansioluettelon ja päivitin CV:n - josko fyysinen järjestys vähän lieventäisi päänsisäistä ristiriitaa. Luultavasti olen kuivilla, mutta jos käy kaikesta huolimatta toisin, niin ainakin olen varautunut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
