Oli kyllä ihan paska baarireissu, vaikka keikka olikin ihan veikeä.
Aivan liikaa sellaisia ihmisiä, joita en millään ilveellä olisi jaksanut nähdä, mutta joiden kanssa oli pakko jauhaa. Ja pitikin vielä pynttäytyä: tarkoitus oli punnita omaa vetovoimaa kuukausien henkisen kotinysväämisen jälkeen, mutta sain kontolleni lähinnä ne häiriintyneimmät känniääliöt.
Nyt olen kutakuinkin selvin päin himassa, ja illan paras mies oli ehdottomasti kotiin tuonut taksikuski.
Kelpaa muuten jäädä kotiin nysväämään taas toiseksikin toviksi, kun kerran tuhlasin miltei kaikki rahani tänään Viiskulmassa levyihin. Kuulostaa hyvältä kuunnella näitä tyhjyyttään itkevän tilin tahtiin.
sunnuntai 30. maaliskuuta 2008
lauantai 29. maaliskuuta 2008
ABC of growing up
Asiat näyttävät paperilla ihan hyviltä.
Kontolle tipahti yllättävä työpyyntö ja tuntui aika muikealta, että vakuutin pelkällä olemuksellani jonkun näin perusteellisesti täysin tavallisessa tilanteessa. Alakin tuntuu taas oikealta, varsinkin kun sitä teoriaa on pystynyt peilaamaan käytäntöön kerrankin kunnolla. Projektien leikkiminen tuntuu kyllä silti välillä aivan idioottimaiselta, niskan päällä kun hiostaa todellisen duunin toteutus.
Ajatus Terrorista on edelleen vähän sellaista aavesärkyä - välillä vihloo se tietoisuus siitä, että se oli nyt todella tässä. Kuitenkin, nyt kaikki on niin avoinna, ihan kuin olisin herännyt johonkin ihan toiseen maailmaan uutena parempana ihmisenä.
Kontolle tipahti yllättävä työpyyntö ja tuntui aika muikealta, että vakuutin pelkällä olemuksellani jonkun näin perusteellisesti täysin tavallisessa tilanteessa. Alakin tuntuu taas oikealta, varsinkin kun sitä teoriaa on pystynyt peilaamaan käytäntöön kerrankin kunnolla. Projektien leikkiminen tuntuu kyllä silti välillä aivan idioottimaiselta, niskan päällä kun hiostaa todellisen duunin toteutus.
Ajatus Terrorista on edelleen vähän sellaista aavesärkyä - välillä vihloo se tietoisuus siitä, että se oli nyt todella tässä. Kuitenkin, nyt kaikki on niin avoinna, ihan kuin olisin herännyt johonkin ihan toiseen maailmaan uutena parempana ihmisenä.
tiistai 25. maaliskuuta 2008
Fix You
Ja niin yritin tulla paremmaksi ihmiseksi.
Join pään täyteen ja tanssin sen samointein tyhjäksi lauantaina baarissa Ronjan mainiossa seurassa. Sunnuntaina vietin järkyttävän tehokasta dagen efteriä, luin kaksi kirjaa, runkkasin Myspacestani mieluisan näköistä ja neurosin etukäteen sen kautta tulevaa mahdollista yhteydenottoa - kuulin nimittäin välikäden kautta erään puolitutun enkelipojan kyselleen perääni. Hyvin imartelevaa, mutta myös hieman masentavaa. Sen sarjan pojilla kun on normaalisti huippumalli haussa tai kainalossa, enkä yksinkertaisesti voi painia sellaisen kanssa samassa sarjassa. Sainpa kuitenkin märehtiä edes hetken aikaa jotain muuta kuin Terroristin lisääntymistä.
Aamulla loikin kaupungille tekemään kakkosduunin markkinointihommia ennen tavallista työvuoroa ja olin niin vitun myyvä ja tehokas. Virnistelin muutenkin kestopepsodenttia koko päivän ja iskuhymyilin tyrkkynä kaikille vähänkin sopivan näköisille asiakkaille. Vakuutettuani itseni siitä, että olen elämäni ja sisäisen pikkumaisuuteni yläpuolella (ja näytän mahdollisimman hyvältä ja itsevarmalta), onnittelin ohimennen lämpimästi tulevaa isää. Onhan se hienoa, oikeasti.
Mutta nyt vähän etoo fyysisesti ja väsyttää myös.
Join pään täyteen ja tanssin sen samointein tyhjäksi lauantaina baarissa Ronjan mainiossa seurassa. Sunnuntaina vietin järkyttävän tehokasta dagen efteriä, luin kaksi kirjaa, runkkasin Myspacestani mieluisan näköistä ja neurosin etukäteen sen kautta tulevaa mahdollista yhteydenottoa - kuulin nimittäin välikäden kautta erään puolitutun enkelipojan kyselleen perääni. Hyvin imartelevaa, mutta myös hieman masentavaa. Sen sarjan pojilla kun on normaalisti huippumalli haussa tai kainalossa, enkä yksinkertaisesti voi painia sellaisen kanssa samassa sarjassa. Sainpa kuitenkin märehtiä edes hetken aikaa jotain muuta kuin Terroristin lisääntymistä.
Aamulla loikin kaupungille tekemään kakkosduunin markkinointihommia ennen tavallista työvuoroa ja olin niin vitun myyvä ja tehokas. Virnistelin muutenkin kestopepsodenttia koko päivän ja iskuhymyilin tyrkkynä kaikille vähänkin sopivan näköisille asiakkaille. Vakuutettuani itseni siitä, että olen elämäni ja sisäisen pikkumaisuuteni yläpuolella (ja näytän mahdollisimman hyvältä ja itsevarmalta), onnittelin ohimennen lämpimästi tulevaa isää. Onhan se hienoa, oikeasti.
Mutta nyt vähän etoo fyysisesti ja väsyttää myös.
perjantai 21. maaliskuuta 2008
Katso, minä opin irrottamaan
Se oli Terroristitarinan loppu.
Holtittomaksi luhistumisen ja täydelliseksi alkamisen suunnat eivät ole vielä hahmottuneet, en ole tehnyt valintaa niiden välillä, en jaksa, en näe, en osaa.
Mitä minulla on.
Mediaseksikäs opiskelupaikka. Kiva työpaikka. Upeita ystäviä. Uusi kaunis takki. Pitkä tukka (kunhan en pura itseinhoani kampaajan tuolissa). Maailma tarjolla ja elämä edessä.
Mitä Terroristilla on.
Vaimo. Koti keskellä metsää. Kiva työpaikka. Kissa (jota pitää vahtia lauantai-iltaisin).
Lapsi.
We live in a beautiful world. Jopa tässä minun sairaassa leikkimaailmassakin todellisuus on tarua ihmeellisempää, vaikka se puoli valtakuntaa meneekin aivan toiseen osoitteeseen.
Holtittomaksi luhistumisen ja täydelliseksi alkamisen suunnat eivät ole vielä hahmottuneet, en ole tehnyt valintaa niiden välillä, en jaksa, en näe, en osaa.
Mitä minulla on.
Mediaseksikäs opiskelupaikka. Kiva työpaikka. Upeita ystäviä. Uusi kaunis takki. Pitkä tukka (kunhan en pura itseinhoani kampaajan tuolissa). Maailma tarjolla ja elämä edessä.
Mitä Terroristilla on.
Vaimo. Koti keskellä metsää. Kiva työpaikka. Kissa (jota pitää vahtia lauantai-iltaisin).
Lapsi.
We live in a beautiful world. Jopa tässä minun sairaassa leikkimaailmassakin todellisuus on tarua ihmeellisempää, vaikka se puoli valtakuntaa meneekin aivan toiseen osoitteeseen.
tiistai 18. maaliskuuta 2008
Don't bother missing me
Matkustamisessa on se huono puoli, että Suomeen palaaminen on lähes poikkeuksetta perseestä. Kodin tuntu on lopulta vain mielentila yhdessä paikassa, sillä kun kukaan ei odota siellä, niin sinne paluu tuntuu aika samantekevältä.
Saksassa oli mahtavaa. Alan massiivinen messutapahtuma pökerrytti kymmenellä jättihallillaan, ohjelmapaljoudellaan ja hyvillä esiintyjillään. Kaupunki oli iso ja likainen, mutta silti viehättävä.
Ja mitä muuta vielä. Pomoni yritti naittaa minua miljonäärikauppiaan Hugh Grantin näköiselle pojalle. Pääsin lehtikuvattavaksi. Viimeisenä iltana istuin baarissa käsittämättömän jenkkiläisen käsifetistin kanssa, joka oli ammatiltaan metsänvartija. Ronja solmi tajuttoman hyvän kontaktin ja tanssi kasarihevarin kanssa hitaita. Huusin ja kiroilin Frankfurtin yössä matkaseuralaiseni kanssa ja lopulta itkin vuolaasti keväisessä kaatosateessa.
Tänään oli kiva päivä palata silti arkeen, olin ihan täpinöissä Ronjan tuurin takia ja muutenkin matkan jälkimainingeissa. Lounaalle satuin Terroristin kanssa samaan aikaan ja siteerasimme Potterin hienointa kohtaa yhdestä suusta.
Haihatti kun tarvitsee uutta haihateltavaa, ja toi oli aikasen mukava sellainen haihatus.
Saksassa oli mahtavaa. Alan massiivinen messutapahtuma pökerrytti kymmenellä jättihallillaan, ohjelmapaljoudellaan ja hyvillä esiintyjillään. Kaupunki oli iso ja likainen, mutta silti viehättävä.
Ja mitä muuta vielä. Pomoni yritti naittaa minua miljonäärikauppiaan Hugh Grantin näköiselle pojalle. Pääsin lehtikuvattavaksi. Viimeisenä iltana istuin baarissa käsittämättömän jenkkiläisen käsifetistin kanssa, joka oli ammatiltaan metsänvartija. Ronja solmi tajuttoman hyvän kontaktin ja tanssi kasarihevarin kanssa hitaita. Huusin ja kiroilin Frankfurtin yössä matkaseuralaiseni kanssa ja lopulta itkin vuolaasti keväisessä kaatosateessa.
Tänään oli kiva päivä palata silti arkeen, olin ihan täpinöissä Ronjan tuurin takia ja muutenkin matkan jälkimainingeissa. Lounaalle satuin Terroristin kanssa samaan aikaan ja siteerasimme Potterin hienointa kohtaa yhdestä suusta.
Haihatti kun tarvitsee uutta haihateltavaa, ja toi oli aikasen mukava sellainen haihatus.
sunnuntai 9. maaliskuuta 2008
Paras pysyä kotona
"Lallallaa, naulakko kaatuu
lallallaa, lupatarkastaja saapuu
auringossa kylpee
mätä makaronilaatikko
takakumi puhkeaa
seuralaista muhkeaa
taaskaan en saanut
on jälleen upea sunnuntai.
Sunnuntai
vedän verhot kiinni
sunnuntai
vaivun taas unelmiini
naimisiin menen varmasti sunnuntaina
voi kun aina ois sunnun…
Lallallaa, hammasharja pyttyyn
lallallaa, kohokas paisuu lyttyyn
nautinnosta ähkii taas naapurin rouva
ihana rauha
katkeaa videonauha
ei puhelinkaan soi
on jälleen upea sunnuntai." Kitkerät Neitsyet,Sunnuntailaulu (albumilta Paras paras pysyä kotona)
lallallaa, lupatarkastaja saapuu
auringossa kylpee
mätä makaronilaatikko
takakumi puhkeaa
seuralaista muhkeaa
taaskaan en saanut
on jälleen upea sunnuntai.
Sunnuntai
vedän verhot kiinni
sunnuntai
vaivun taas unelmiini
naimisiin menen varmasti sunnuntaina
voi kun aina ois sunnun…
Lallallaa, hammasharja pyttyyn
lallallaa, kohokas paisuu lyttyyn
nautinnosta ähkii taas naapurin rouva
ihana rauha
katkeaa videonauha
ei puhelinkaan soi
on jälleen upea sunnuntai." Kitkerät Neitsyet,Sunnuntailaulu (albumilta Paras paras pysyä kotona)
torstai 6. maaliskuuta 2008
Ei ole tapana pyytää anteeksi
Atlantin takainen psykopaattikanaemo (=perhetuttu/isän entinen hoito) pilasi päiväni niin totaalisesti järjestämällä kunnon shown siitä miten minä olen valehtelija, kun olen "keksinyt päästäni koko suhteen" ja sekoittanut hänen tyttärensä pään moisilla väärinkäsityksillä (tytär itse oli arvannut, käyttänyt minua vain "varmana lähteenä"). Kymmenen vuotta aitiopaikalta sen säälittävän yksipuolisen pyydystysyrityksen seuraamista, heidän tuttavapiirinsä avautumista aiheesta ikään kuin olisin joku saatanan juorujen kaatopaikka, ja nyt minä olen se kusipää. Ladyn mielestä olen siis ihan omasta päästäni keksinyt kaiken. Isänikin on kyllä suhteellisen nilkki - kiva kieltää nyt koko asia, jos sen on jo aikaisemmin myöntänyt. Please, jos olisin voinut mitenkään kersana valita, niin olisin kernaasti jättänyt koko naurettavan farssin seuraamatta.
En todellakaan aio leimautua valehtelijaksi sen perusteella, että se olisi kauniimpaa joidenkin feikki-idyllin kannalta. Piste. Mutta jotain positiivista sentään: enää ei ole mitään velvoitetta olla tekemisissä sen ämmän kanssa. Kansainväliset kohteliaisuusrajat kun on ylitetty puolin jos toisin. Leikkiköön niitä vitun omia "Finland is my life" -harhaisia Kauniita ja rohkeitaan valkoisten säleaitojen paisteessa, minä poltan täällä päreeni, katkaisen kaikessa hiljaisuudessa kaikki yhteydet ja luukutan Pohjannaulaa. Repiköön siitä sitä vitun sisua ja Suomi-asennetta.
"Jos mulla silmät vuotaa, se vain hikeä on." Saatana.
En todellakaan aio leimautua valehtelijaksi sen perusteella, että se olisi kauniimpaa joidenkin feikki-idyllin kannalta. Piste. Mutta jotain positiivista sentään: enää ei ole mitään velvoitetta olla tekemisissä sen ämmän kanssa. Kansainväliset kohteliaisuusrajat kun on ylitetty puolin jos toisin. Leikkiköön niitä vitun omia "Finland is my life" -harhaisia Kauniita ja rohkeitaan valkoisten säleaitojen paisteessa, minä poltan täällä päreeni, katkaisen kaikessa hiljaisuudessa kaikki yhteydet ja luukutan Pohjannaulaa. Repiköön siitä sitä vitun sisua ja Suomi-asennetta.
"Jos mulla silmät vuotaa, se vain hikeä on." Saatana.
tiistai 4. maaliskuuta 2008
Edit
Ronja täytti siis viikonloppuna vuosia, ja entisten opiskelukavereiden kanssa vietetty kosteahko baarihoppaus päätyi vanhojen suhteiden puimiseen ja tunteiden analysoimiseen. Erään herran aiheuttama tunnerytinä olikin vain hetkellistä hötkyilyä ja menneiden tunteiden päivitystä - ja meni ohi päivässä. Luojan kiitos, en jaksaisi tähän lisäksi enää yhtään epätervettä ja saavuttamatonta ihmissuhdetta.
Pitkästä aikaa voin sanoa, että olen aikataulujen sanelemasta pakosta ollut todella ahkera. Pari päivää liukuhihnatuotannolla analyysejä, artikkeleita ja tekstejä apurahahakemuksia varten. Olen jopa käyttänyt bussiköröttelyt hahmotelmien tekemiseen ja kalenterin täyttämiseen. Rutiinin löytäminen on kieltämättä parantanut ajattelukykyä, enkä ole pyöritellyt puolta tuntia yksittäisiä sanoja ruudulla, kuten normaalisti.
Tuo lumi ei kyllä inspiroi yhtään.
Onneksi ensi viikolla Eurooppaan!
Pitkästä aikaa voin sanoa, että olen aikataulujen sanelemasta pakosta ollut todella ahkera. Pari päivää liukuhihnatuotannolla analyysejä, artikkeleita ja tekstejä apurahahakemuksia varten. Olen jopa käyttänyt bussiköröttelyt hahmotelmien tekemiseen ja kalenterin täyttämiseen. Rutiinin löytäminen on kieltämättä parantanut ajattelukykyä, enkä ole pyöritellyt puolta tuntia yksittäisiä sanoja ruudulla, kuten normaalisti.
Tuo lumi ei kyllä inspiroi yhtään.
Onneksi ensi viikolla Eurooppaan!
sunnuntai 2. maaliskuuta 2008
Raja
Tiettyjä ihmisiä ei haluaisi pilata omalla vastuuttomalla toiminnallaan. Syy on yleensä se, että heillä on jotain niin paljon suurempaa tai jotain niin erilaista kuin itsellä: jotain, jota vilpittömästi ihailla. Raja häilyy silti niin epämääräisenä, ja harvoin pystyy erottamaan niitä entisiä ja nykyisiä tunteita toisistaan - Doriannan kehitelty asennetodellisuus on vielä aivan eri maailmaa kaikkeen siihen muuhun verrattuna.
Oman ja toisen tahdon jännite on hajottava, koska tapahtuneen kieltäminen on paras keino selviytyä kaikesta. Minun on kuitenkin vaikeaa sivuuttaa ketään, joka tuntuu Terroristin jälkeen yhtään miltään. Perussarjan "saavuttamaton" saavutti lopulta palkintosijan, mutta todellisuus vie aina mukanaan tiukkojenkin pelien voittajat. Ja niin sen pitääkin viedä.
Oman ja toisen tahdon jännite on hajottava, koska tapahtuneen kieltäminen on paras keino selviytyä kaikesta. Minun on kuitenkin vaikeaa sivuuttaa ketään, joka tuntuu Terroristin jälkeen yhtään miltään. Perussarjan "saavuttamaton" saavutti lopulta palkintosijan, mutta todellisuus vie aina mukanaan tiukkojenkin pelien voittajat. Ja niin sen pitääkin viedä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
